Kissa tassuttelee huoneeseen. Se hyppää sängylleni ja katsoo minua silmiin. Minä haluan olla kuten se. Minäkin haluan olla kissa.
Päivä kerrallaan, hetki kerrallaan. Itsekkäästi ja nautiskellen.
Se käpertyy pieneksi pörröpalleroksi tyynylleni. Nukkuu elämäänsä pois. Välittämättä tunneista, jotka kuluvat ohi. Välittämättä ajasta.
Sillä ei ole aikaa, ei murheita. Se ei muista vanhempiaan.
Se ei ikävöi muuta rakkautta, kuin raksuja kippoon, ei muuta kosketusta, kuin paria rapsutusta korvan taakse.
Se on täysin tyytyväinen. Aina.
Kissa alkaa hyrrätä hiljaa. Se ei häpeä tunnustaa onneaan.
Se on täysin välitön. Aina.
Haluan olla kissa.
Kissat eivät itke.
-foxheart
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti