Herään kuopasta, jonne olen käpertynyt pakoon pimeän sormia. Sinä katsot minua ja olet jo ehkä siinä vieressä kyyneleet poskillasi. Me hengittäväiset kokoonnumme näin kuun kirpeässä kajossa.
Hymysi nipistelee poskilla ja voidaan vain olla.
Sun pulssi antoi mulle mun elämän takaisin.
Ne sykäykset.
-foxheart
Tahtoisin päästää irti, mutta toisaalta en.
VastaaPoistaUskon sokeasti tai ainakin haluan kovasti että isä vielä joku päivä olisi hyvä isä.
Kirjoitat kauniisti <3
Niinhän me kaikki haluaisimme päästää irti. Kiitos <3
VastaaPoista