Viisautta.

Menestymisen mitta on siinä kuinka selviydymme pettymyksistä ja ainoa todellinen epäonnistuminen on epäonnistua yrittämisessä.

-foxheart

Utopia.

Joskus haluaisin paeta tätä kaikkea. Muuttaa jonnekin, jossa kukaan ei tiedä minusta mitään. Jonnekin, missä ei ole ennakkoluuloja. Jonnekin, jossa näkemystä sinusta ei perusteta siihen miltä näytät tai mitä sanot. Vaan siihen mitä teet.

-foxheart

Kuin voisin lentää.

Viimeinen lomapäivä.
Kaikki on ollut täydellistä. Liian täydellistä.
En tiedä mitä olen tehnyt saadakseni elämääni näin paljon hyvää.
Olen saanut maailman, joka on täynnä elämää. Rakkautta.Ystävyyttä. Luottamusta.

Ohikulkijoiden hymyjä. Onnen kyyneleitä.

Korjattuja haavoja.
Keveitä poutapilviä, jotka lipuvat taivaankannen halki huolettomasti. Ja saavat minutkin tuntemaan oloni keveäksi. Kuin voisin lentää.
Tämän kaiken sain sen paskan tilalle, josta irtipäästäminen tuntui aluksi ylitsepääsemättömän vaikealta.
Loppujenlopuksi kaikessa olikin vain kyse rohkeudesta. Rohkeudesta päästää irti ja kohdata tyhjyys.
Tuntuu vaikealta astua takaisin menneeseen. Kohdata uudestaan ne ihmiset, joille olen aina ollut vain tyhjä kuori. Pelossa, että muutun jälleen joksinkin mitä en ole.
Tulen ikuisesti kaipaamaan tätä kesää.
Mutta on aika aloittaa jotain uutta.
Puhtaalta pöydältä.
Ehkä tässäkin hetkessä on jotain hyvää.

-foxheart

Asiaa.

-foxheart

Hän kertoi minulle, että kaikki on hyvin.

Kohtasin menetyksenpelkoni.

Astuin rantahiekalle. Saarelle, jota olin aina pelännyt. 

Leiriin, jonka olin luullut syövän ihmiset ympäriltäni.

Ja siinä hetkessä tunsin putoavani. En kohdannut samaa ihmistä, jonka olin jättänyt.

En sillä hetkellä. 

Myöhemmin kyllä löysin hänet. Sammaloituneelta kiveltä, piilosta puiden takaa. Siellä hän vielä oli.

Hän kertoi minulle tulevansa etsimään minut. 

Hän kertoi, että kaikki on hyvin. 

Hän kertoi ettei minun tarvitsisi pelätä tulevaa.

Kaikki on ihan hyvin.

Nyt voin levätä. Sillä tiedän että kaikki rakkaani ovat turvassa.

Pitää vain luottaa.

-foxheart

Tämä on viimeinen laulu.

Purin laukun kädet täristen.
Haistoin vaatteita. Luin kirjeet. Kävin kaiken vielä läpi varmistaakseni etten unohtaisi.
Ja päästin irti.
Nyt tuntuu siltä, kuin kaikki olisi tapahtunut unessa. Kun herään, jäljellä on vain tyhjä kohta ja outo tunne, että jotain tärkeää ehkä tapahtui. Kaikki muu on sulautunut kaipaukseeni.
Irti päästäminen ei ollut vaikeaa. Vaikeaa on eteenpäin siirtyminen.
En voi koskaan enää teeskennellä. Käyttäytyä, kuin mikään ei olisi muuttunut.
Olen palannut lähtöruutuun, mutta en tule koskaan enää lähtemään samaan suuntaan.
Partikkelit kurottavat toisiaan kohden. Monta pientä yksikköä, jotka vetävät toisiaan puoleensa kuin magneetit.
Tämä piiri ei ole kokonainen, sillä jotain puuttuu.
Piirissämme on särö.
Ja pelkään että se jää korjaamatta.

Haluan nukahtaa uudestaan.

-foxheart

Where I belong.

Haluan takaisin.
Pysäyttää ajan.
En halua unohtaa. Siihen liittyy aina liikaa menettämistä.
En uskalla purkaa laukkuani, sillä pelkään että muistot lentävät ulos ikkunoistani.
En osaa käyttää enää kenkiä ulkona, koska juoksin koko viimeviikon ilman niitä.
En halua pestä vaatteitani. Ne tuoksuvat liikaa rakkaille ihmisille.
Nukun makuupussissa, koska haluan kuvitella nukkuvani jossain muualla.
Täällä kaikki kaatuu päälle. Rakennukset eivät anna minulle rauhaa.
Ne kurottavat taivaaseen asti.
Haluan takaisin sinne mihin kuulun.

Ajan myötä jokainen tottuu kaltereihinsa.

-foxheart

Symbioosi.

Symbioosi. Ja sen tuhoutuminen.
Kaikki loppuu ajallaan ja niin teki myös tämä.
Arjen kohtaaminen.

Uupumus ja väsymys.

Tyhjyys. 

Lumenvalkeat kyyneleet.
Piiloromahdus.
Ja lopulta vaivalloinen hengenveto.
Elämän tarkoituksettomuuden toteaminen.
Helpotus.
Kaukaa hiljaa kantautuva toivo.
Kaipaus.

Mikään ei toistu koskaan kahta kertaa. Déjà vukin on vain harhaa, ylimääräisiä impulsseja.
Uusia hetkiä syntyy jatkuvasti. Uusien ihanien ihmisten kanssa. Vanhojen ihanien ihmisten kanssa. Tässä maailmassa ja elämässä jota rakastan.
Jostain syystä tämä kaikki ei kuitenkaan kelpaa minulle.
Ei vielä.

-foxheart