Valo loistaa pimeydessä.

Näin keskellä pimeyttä tajuan jotain.
Tämä ei ole synkin talvi. Pahemminkin on ollut. Tämä ei ole pohja.
Haluan kiljua kuin lintu ja juosta maailmanääriin.
Minä paranen. En heti ja nyt, mutta pikkuhiljaa.
Ja vielä sattuu. Se tulee olemaan ikuisesti osa minua, eikä yksinäisyys ikinä katoa.
Samoin kuin ei katkeruuskaan.

Olen kuitenkin päästänyt irti irtipäästämisen pelosta. Kontrollista, ja vääristä luuloista.
Se mitä on tapahtunut, on jo tapahtunut, enkä voi muuttaa sitä. Mutta tulevaisuutta voin muuttaa. Tekemällä tietoisia valintoja elämän puolesta.

Tämä on minun tutkimusmatkani maailmaan jonka jätin neljä vuotta sitten lopullisesti. Se on nyt erilainen.
Uusi,
pelottava,
jännittävä,
kaunis,
ruma,
karu,
inspiroiva,
surullisen sininen,
ajan kuluttama,
katkera,
kylmä,
polttava,
säteilevä,
harmaa,
naurava,
musikaalinen,
kiireinen,
kujeileva,
räiskähtelevä,
ujo,
vihainen,
äänekäs,
hiljainen,
läpikuultava,
hauras,
särkyvä,
menetetty,
vahva,
unohtunut,
sumuinen,
hukkunut,
kasvanut,
ymmärtäväinen,
ilkeä,
kateellinen,
tyhjä,
näkymätön,
hyväksyvä
ja osa minua,
yhtä kirjava kuin minäkin olen ollut elämäni aikana.
Valo loistaa pimeydessä. Se koskettaa jostain läheltä.

-foxheart