Syöpäni.

Jalat. Ne ovat läskit ja tulessa. En tiedä mikä jalkojani vaivaa. Niitä vaan särkee. Kuin joku työntäisi pieniä tikkuja sinne jonnekkin syvälle. Koko matka nivusista varpaidenpäihin asti. Välillä kipu luovuttaa, mutta palaa entistä kauheampana. Enhän minä enää kasva!?

Kamalaa sanoa, mutta viiltelystä on tullut osa elämän rytmiäni. Se on rutiini. Ja hyvä niin. Silloin tunnen vähemmän syyllisyyttä, vaikka olenkin enemmän syyllinen. Harvat tietävät, vaikka jotkut kylläkin. Tieto satuttaa niin paljon. Ja silti haluaisin kertoa. Kuuluttaa maailmalle kuinka pahalta minusta tuntuu. Huutaa ja kirkua, jotta joku tulisi hakemaan minut pois täältä. Vihaan tätä! Vihaan kaikkea. En jaksa mitään. Olen liian heikko kaikkeen. Liian heikko elämään. Kumpa keuhkoni eivät koskaan olisi saaneet ilmaa. Kumpa sanani olisivat jääneet sanomatta.
Syöpä-potilaalla on vain yksi toive: parantua syövästä. Minulle perhe on syöpä!

-foxheart

Etäisyyttä!

Kilpajuoksu kuoleman kanssa. Vilkkuvat valot ja megazone. Siltä se tuntui. Kaipaan sitä. Kuolemaa siis. Mutta en pääse ihmisjoukon läpi. Minä tarvitsen kuolemani. Kuolema ei ole helppoa. Varsinkaan pelkurille, joka on kuullut olevansa jonkun elämän tukipylväs. En jaksa kannatella. Olen heikko. Etäisyyttä, ottakaa ETÄISYYTTÄ hyvät ihmiset!

Ystävyys-suhteita on monenlaisia ja suurin osa omistani toimii huonommin kuin toivoisin. Seuraavat ovat omia pohdintojani eivätkä perustu mihinkään kirjatietoon. :

1. Alistus-suhteessa tunnet jatkuvasti jääväsi keskustelussa alakynteen. Toiset heittävät hyvää läppää, jota et tajua ja puhuvat asioista joista sinulla ei ole mitään hajua. Et tiedä miten päin olisit, mutta pidät näistä ihmisistä ja pyrit säilyttämään kasvosi heidän edessään. Todellisuudessa tunnet olosi vain tyhmäksi.

2. Holhous-suhteessa ystävä huolehtii koko ajan hyvinvoinnistasi ja välittää sinusta hyvin paljon. Joskus se vain saattaa tuntua liian tungettelevalta, koska sinä et välttämättä ole valmis valuttamaan olemassa oloasi ja pääsi sisältöä tälle henkilölle. Haluat todistaa, että pystyt huolehtimaan itsestäsi ja pyytää toista otamaan etäisyyttä.

3. Roikkumis-suhteessa sinulla on valta. Ystäväsi on sinua heikompi ja valmis juoksemaan avosylin sinua vastaan miettimättä hetkeäkään. Olet äykkäämpi ja kaveri yrittää parhaansa mukaan pysyä perässäsi. Valta tuo myös vastuuta ja välillä voitkin tuntea olevasi toiselle jonkin sortin holhooja. Tällainen ystävä ei älyä vaan saattaa tehdä noloja tempauksia, joissa on kuitenkin aina sydän mukana. Mitä siis teet? Valtaa kannattaa jakaa. Ystävää on helpompi käsitellä joukossa kun hän ei liimaudu aina kiinni juuri sinuun ja psykologisesti vahvempana kannattaa antaa toiselle armoa.

4. Tasapainoisessa-suhteessa olette ystäväsi kanssa samoilla linjoilla ja teillä klikkaa hyvin. Kumpikaan ei joudu keskusteluissa alakynteen, jolloin keskustelu on miellyttävää. Tällaista ystävyys-suhdetta kannattaa ja pitää vaalia!

                                                                                              ©Kim Mitiska

-foxheart

Ei mitään järkeä.

Olen tullut täydelliseen tympääntyneisyyteen elämässäni. En enää tiedä mitä tehdä. En osaa hillitä itseäni. En osaa lohduttaa toista. En osaa päättää miltä minusta tuntuu. En osaa rakastaa. En jaksa vihata. Tylsyys ja kyllästyneisyys vuorottelevat päässäni kilpaillen stressin kanssa. Pitäisi tehdä vaikka mitä, mutta en jaksa.
En edes aina jaksa syyttää itseäni kaikesta.

Silti viillän, en tiedä monettako kertaa. Koska minuun sattuu. Ja sattuu lisää, kun veitsi leikkaa punaista, paksua ihraani. Enkä tiedä miksi jatkan tätä. Mitä järkeä on jatkaa, jos siinä ei ole mitään iloa. Jos ei ole kauneutta. Onnellisuutta. Tai mitään muutakaan. Mitä järkeä? Ei mitään.
Jatkettava on. Koska pelkurit jatkavat aina tässä maailmassa. Minä taidan olla pelkuri.
En pysty uhraamaan rakkaittani tuskani vuoksi. Joillakin on asiat huonommin kuin minulla. En pysty jättämään heitä tyhjän päälle. En voi tehdä niin.

                                                                                                    ©Elena Kalis

-foxheart

Yhteisen hyvän vuoksi.

Sanat ovat kadonneet. Ihmisiin. Turheutuneisuuteen. Rooman ruuhkaan. Pehmeisiin valkoisiin sämpylöihin, jotka ruokkivat sisäistä hirviötäni. Pinna paloi kerran. Paloi myös toisen kerran. Syyllistäminen ja kokopäiväinen näyttelijä. 

Suomessa vaaka näytti yli viittäkymmentä. Joku syö. Joku ei. Joku vei palan minusta. Olen seuraava tarjottimella. Pöydän keskellä omena suussa. Sydän tyhjänä ranskalaisen herran lautasella. Uhrattuna yhteisen hyvän vuoksi.

Katsokaa nyt, mitä olette tehneet! Päästäkää minut menemään!

-foxheart

Päätä särkee, sydäntä särkee.

Olen umpikujassa. Elämällä ei ole minulle enää mitään tarjottavaa. Aikanaan ihmiset tuhoavat maapallon ja jäljelle jää vain palava kuoppa. Ja sen jälkeen uusi nousu ilman oliota nimeltä ihminen.
Tälläkin hetkellä eläimiä alistetaan, sorretaan. Sitä kutsutaan rasismiksi. Rasismia eivät kaikki valtiot suvaitse. Ihminen on vastuussa maailmasta, mutta me vain käytämme sitä hyväksemme sen sijaan että huolehtisimme siitä. On totta, että eläimet ovat erilaisia kuin ihmiset. Mutta eivät heikompia! Erilaisia. Ja kaikki mikä on erilaista kuin, ihminen on hyvää. Ihminen on paha.
Ihminen on paskiainen. Minä olen paskiainen, sinä olet paskiainen ja hän on paskiainen. Vain paskiaiset luulevat olevansa älykkäämpiä kuin luonto. Ja pian luonto pyyhkäisee meidät laidan yli. Meitä ei tarvita. Me olemme jätettä. Sinä olet, minä olen ja hän on.
Päätä särkee, sydäntä särkee. Ja haavat kyljessä polttavat. Ne ovat tulleet jäädäkseen. Kirjaimet ovat syöpyneet syvälle ihooni. Ja mieleeni.

Olen rajalla. Kuolema vetää minua puoleensa. Kuka pitää huolta tärkeimmistäni, kun en enää jaksa vastustaa sitä?
Kuka puhuu heille ja lohduttaa heitä kun olen poissa... Heidän elämänsä ei saa olla kiinni minun elämästäni. Niin ei saa tapahtua. En aio tappaa. Ketään. Ikinä.
Miksen saa itse päättää. Tämä on minun elämäni! Älkää koskeko siihen! Menkää pois.

-foxheart