sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Pysähtynyt.

Nenä liiskautuu lasiin kun tuijotan.
Koko päivä. Ja koko yö.
Olen juurtunut maahan. Laskenut tomuni laavaan.
Enkä herää tästä unesta. En ikinä.
Et ymmärrä, kuinka voisitkaan. Sinä. Ja omahyväinen hymysi.
Painan pääni. Ruskettunut ihosi nauraa minulle.
Vihaan sinua. Mutta vain hetken. Ennenkuin hukun ajan hiekkaan.

Valokuvasi lasi särkyy pöydälläni.




-foxheart

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti