Tällaisina päivinä huomaan nauttivani omasta rauhasta liiankin paljon. Yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta. Hetkistä, jolloin huomaan etten tarvitse paljoa ollakseni onnellinen.
Mietin missä ihmissuhteeni ovat. Miksi en ole jossain muualla jonkun kanssa. Pitämässä hauskaa tai puhumassa syvällisiä. Elämässä oikeaa elämää.
Silloin ymmärrän että tämä hiljaisuus johtuu omasta passiivisuudestani. Puhelin on hiljaa ja kalenteri tyhjä koska se olen aina minä joka soitan.
Mitä ilmeisimmin pidän ihmissuhteinani yllä yksin. Olen muille itsestäänselvyys, joka juoksee perässä niin kauan kuin käsketään ja pyytämättäkin.
Ystävyyteen kuuluu vähintään kaksi osapuolta. Kaksi ihmistä, jotka huolehtivat, että yhteistä aikaa löytyy. Ja että sitä priorisoidaan.
Yksin pärjääminen ei ole vaikeaa.
Täällä minä istun. Elän elämääni. Ja vielä nautin siitä.
Miksi siis kerjäisin audienssia kun kaikki muut ovat niin kiireisiä.
Tämä riittää. Tiedätte missä olen.
Nyt on jonkun muun vuoro soittaa.
-foxheart
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
sinä et saisi olla kenellekään itsestäänselvyys.
VastaaPoistaälä istu liikaa siellä yksinäsi. vaikka tiedän, että on helppoa viihtyä yksin, olen samanlainen.