Luen tällä hetkellä äitini antamaa J.M Coetzeen kirjaa, johon samaistun huomattavasti. Toivon ettei äiti ole lukenut kirjaa.
Sillä se voisi kertoa minusta.
Syyllisyys nousee taas pintaan kun luen kauan haudatun totuuden, lainaukset, jotka pakottavat katsomaan peiliin:
"Hän haluaa äidin suhtautuvan häneen samoin, kuin veljeen. Mutta hän haluaa sitä merkkinä, todisteena, ei muuna. Hän tietää raivostuvansa, jos äiti joskus alkaa luehua hänen ympärillään."
"Hän toivoo, että äiti olisi normaali. Jos äiti olisi normaali, voisin hänkin olla normaali."
"Hän on vihainen, siitä että äiti on muuttanut hänet joksikin luonnottomaksi, joksikin, jota on suojeltava jotta se pysyisi hengissä."
"Vain he neljä tietävät, millaisia ivaryöppyjä hän syytää äidin silmille, kuinka paljon alempiarvoisena hän kohtelee äitiä." "Kotona hän on kiivasluonteinen itsevaltias, koulussa lammas, nöyrä ja lauhkea. Elämällä tällaista kaksoiselämää hän on sälyttänyt itselleen teeskentelyn taakan."
"Hän antaa äidin harjata kenkänsä, kuten hän antaa äidin tehdä puolestaan kaiken, minkä tämä haluaa tehdä. Ainoa, mitä hän ei enää anna äidin tehdä, on tulla kylpyhuoneeseen kun hän on alasti. Hän tietää olevansa valehtelija, tietää olevansa paha, mutta hän ei muutu. Hän ei muutu, koska hän ei halua muuttua. Se, että hän on erilainen, kuin muut, saattaa johtua hänen äidistään ja luonnottomasta perheestään, mutta se johtuu myös hänen valehtelustaan. Jos hän lakkaisi valehtelemasta, hänen olisi lakattava kenkänsä ja puhuttava kohteliaasti ja tehtävä kaikkea, mitä normaalit lapset tekevät. Silloin hän ei olisi enää oma itsensä. Ellei hän olisi enää oma itsensä, mitä järkeä olisi elää?"
"Hän näkee äidin surevan sitä, että hän kasvaa tasaista tahtia eroon äidistä. Silti hän kovettaa sydämensä, eikä helly. Hänen ainoa puollustuksensa on se, että hän on armoton myös itselleen."
Tämä on totuus, jota olen yrittänyt muuttaa.
Olen yrittänyt olla lähellä, antaa koskettaa. Olen yrittänyt rakentaa. Mutta kaikki sillat palavat poroksi. Rakentaminen on mahdotonta, niin syvään on mallit iskostettu.
"Don't you see how deep the bullet lies?"
-foxheart
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


tiedän, että toista ihmistä on vaikea lähestyä kun siitä on jo kauan sitten ajautunut kauemmaksi. toivon, että äitisi tulee myös sinua vastaan ja että jaksat vielä yrittää, koska tämä asia selvästi vaivaa sua.
VastaaPoistavoimia!