Home, sweet home...

Tätä tutkimusmatkailijaa odottaa seikkailu. Sain vihdoinkin sijoitustiedot vaihtovuodestani Etelä-Afrikassa. Lähtö on Helmikuun lopussa.
Hyvin pian siis.
En tiedä mitä tunnen.
Olen usein vihannut kotona olemista ja varsinkin sinne paluuta. Kuinka kauan koti onkaan ollut minulle vain häkki.. Paikka jonne on kätketty niin paljon pahaa, ettei sinne voi kutsua muita ihmisiä.
Ajat ovat muuttuneet. Enää seinät eivät kaadu päälle. En kutsu asuinpaikkaani vieläkään muita, mutta ajoittain siellä on todella hyvä olla. Ja jos ei hyvä olla niin ainakin rauhallista levähtää. Yksin turvassa.
Tällä hetkellä jotain minusta on vain kiinnittynyt seiniin. Kotiinpäin on askel aina kevyempi.
Oikeastaan kaikki helpottui kun lakkasin odottamasta asuin paikaltani sitä lämpöä ja rakkautta mistä kodin ajatellaan koostuvan.
On helpompaa kun ymmärtää kodin ja perheen eron. Koti on paikka jossa asua. Perhe taas on henkinen koti. Koti jonka muodostavat ne ihmiset joiden seurassa koet olevasi turvassa ja rakastettu sellaisena kuin olet.
Ja kun olet kerran löytänyt ne ihmiset jotka sinusta ehdoitta välittävät, on paljon helpompi rakastaa itseään. Näin henkisen kodin lämpö tarttuu sinuun ja leviää fyysiseen asuinpaikkaasi.
Asuinpaikasta tulee pesä. Oma henkilökohtainen aikuis-iän kohtu, jonka seiniin olet kiinnittynyt.
Pelkään hiukan. Sillä en tiedä mitä tapahtuu kun minut revitään tuosta turvapesäkkeestä irti. Kuinka pitkälle napanuora riittää. Vai onko tämä jonkin sortin uudenlainen syntymä.
Syntymä maailman lapseksi.
Mutta onko minulla sitten enää kotia?