Elämää sisäisesti kuolleena.

Takana taas yhdet bileet. Ei huvittanut edes ryypätä. Katsoin kun muut sekoilivat. Vesipiippukin on yliarvotettua.

Nyt en jaksaisi edes kuolla. Mitä hyötyä siitäkin olisi?

Haluan vain vajota. Alas, alas, alas.

Kohta kolme viikkoa takana. 

Kolme viikkoa sisäisesti kuolleena. Viiltämättä, ajoittain syömättä, identiteetti kriisissä. Pelkoa, mutta ei sittenkään. En minä tunne enää mitään. Olen muuttunut kiveksi.
Sarkastinen. Kyllä.
Vittumainen. Kyllä.
Haluton elämään. Kyllä.

Silti on yritettävä. Jos en yritä, olen aina se joku joka jäi luovuttamisen ja irtipäästämisen vaikeuden välimaastoon. Siksi yritän keksiä jokaiselle päivälle 5 positiivista asiaa. Tietäen salaa ettei se auta.

5 hyvää asiaa tänään:
Illanvietto kavereiden kanssa.
Ei koulua.
Aamuisen raikas keskusta.
Isä kahden lapsen kanssa leikkimässä kauppaa sporassa.
Suklaa.

-foxheart