Pimeyttä, joka tuntuu valtavana painona hartioilla ja kasvoilla. Ihmistä vahvempaa myräkkää, jonka halki ei selviä Helsingin keskustassa. En pysty hymyilemään.
Mutta ennenkaikkea vihaan joulua. Tai oikeastaan joulunviettoa, en niinkään sen sanomaa. Ylikaupallistettua materialismin juhlaa, jolloin lahjotaan muita ihmisiä turhalla krääsällä ja samalla tuotetaan lahjottavalle paine vastalahjasta(jotka kipataan huonolla tuurilla joulun jälkeen vintille).
Tekopyhyyden huipentumaa sukulaisten riidellessä ja välillä tiuskaistessa väliin "käyttäydypäs kiltisti"- kommentin.
Sstressi saa uuden muodon kun hyöritään ja pyöritään ja ollaan muka niin joulukiireisiä, eikä viitsitä sanoa kiitos tai anteeksi. Mistään. Jouluruoat tarttuvat kurkkuun liiallisen karkinsyönnin seurauksena. Silmät ovat kipeät TV:n katselusta.
MINÄ EN HALUA TÄTÄ ENÄÄ! Ahdistavaa.
Miksi en saa itse valita keiden kanssa olen? Miksi joulun pitää olla perhejuhla?! Miksi kaikki pakotetaan samoihin neliöihin huutamaan toisilleen tai vaihtoehtoisesti vetäytymään kirjan tai tietokoneen ruudun taakse?
Miksi lapset luulevat, että nyt juhlitaan Joulupukin syntymäpäiviä?
-foxheart
sanopa muuta.joulun kuuluisi olla kaikille hauskaa ja kaikki sais viettää sen ihan kenen kanssa haluaa.
VastaaPoista