Tarkoituksena satuttaa.

En vihaa äitiä enää niin paljon. Minkäs sille  voi, jos on paska ihminen. Tilalle on tullut pettymys ja katkeruus nostaa päätään jostain läheltä.
En enää toivo hänen kuolemaansa. Se on ok, mutta vain jos pidän hänet pitkällä tikulla tarpeeksi kaukana. Ei kosketusta.
Ei hymyä.
Itsenäinen katse ja kovat kasvot.
En minä ainakaan anna mitään. Minulla ei ole huonoa omatuntoa. Hetkikin vain lisää, niin työnnän hänet kauemmaksi.
Kai minä yritin, mutta ostosreissu päättyi riitaan. Ja raivoon. Tiedostin ensimmäistä kertaa, kuinka energiani hyökkäsivät toista ihmistä vastaan motivaationaan vain viha ja ärtymys. Tarkoituksena satuttaa. Minä olin ensmmäisenä kotona ja melkein luulin, että äiti jäisi auton alle.
Koska hänkään ei halua yrittää.
Melkein toivoin, mutta en siltikään.
Mitä tästä muka tulee?

-foxheart