Sinä päivänä kun minusta tuli filosofi.

Onnellisuus on päätös. Tieto olla onnellinen. Tieto siitä, mitä ei halua olla. Tarve tiedostaa hetket, jolloin on tyytyväinen. Helpotusta huonona päivänä, kun mikään ei tunnu miltään ja kaikki menee ohi. Tieto siitä, että huomenna kaikki on paremmin. Päätös päätyä hyvään kierteeseen.

Olin kauan huonossa kierteessä, koska pelkäsin. Pelkäsin tuntematonta ja sitä, mikä tulee kivun tilalle. Pelkäsin päästää irti tutusta ja turvallisesta kivusta, joka kulutti minua päivä päivältä. Pelkäsin päästää irti takinhelmasta, johon olin tarrautunut koko elämäni.

Nyt kaikki on muuttunut. En tiedä mitä olen. Vai olenko? Tiedän vain että on syitä ja seurauksia. Sattumia. Tapahtumia. Ja kaikki menee Jumalan suunnitelman mukaan. Sattuman kaupalla Jumala päättää törmäävätkö kaksi ihmistä toisiinsa ja rakastuvat vai eivätkö. Sattuma säätää kohtalot. Sattuma on Jumalan työväline. Ei ole mitään syytä jatkuvalle punnitsemiselle ja ahdistukselle. Kaikki menee oikein.

Me luulemme päättävämme vapaasta tahdosta. On olemassa monia eri reittejä. Monia eri ihmisiä. Mutta silti me kaikki päädymme samaan. Kuolemaan. Pelon kohtaamiseen. Ja sen jälkeen tuntemattomaan. Kaikki se kuuluu suunnitelmaan. Millään ei siis ole mitään väliä ja silti kaikki merkitsee.

Minulla on jotain enemmän, koska uskon. Koska olen yhteistyöhaluinen. Ihmistä ei määrittele hänen menneisyytensä, vaan valinnat joita hän tekee. On olemassa hyviä valintoja ja huonoja valintoja. Kaikki Jumalan kanssa tehdyt valinnat ovat hyviä. Jos et tee yhteistyötä, valinnat ovat hyviä, mutta eivät vain sinun kannaltasi. Silloin et myöskään löydä onnellisuutta. Onnettomat ihmiset eivät elä sanan merkityksessä. He ovat tyhjiä kuoria. Rakkaudettomia eläimiä. Elottomia. Hengittämättömiä.

Onnettomuus tulee yhteydettömättömyydestä Jumalaan. Itsensä nostamisesta Jumalan kaltaiseksi paremman puutteessa. Ylimielisyydestä ja vääristä luuloista. Luulosta, että voi itse päättää ja olla oikeassa. Se on väärin, sillä ei ole oikeaa eikä väärää.

Oikeus ja vääryys ovat vain mielessämme, koska haluamme määritellä ja lokeroida asioita. Kuten Jumalat. Ei ole väliä mihin yliluonnolliseen hyvyyteen uskot, kunhan uskot, sillä se on oikein. Eilaiset uskonnot ovat vain ihmisten tapa lokeroida ja kytkeytyä omaan visioonsa Jumalasta. Tarvitsemme kontrollin. Mutta emme tajua, että tämä maailma ei etene kontrolliin. Se etenee kaaokseen. Ja tässä tapauksessa ihminen eroaa luonnosta.

Ihminen etenee vain puoliksi kaaokseen. Luontoa noudattava puoli etenee kaaokseen ja kontrollia hakeva puoli etenee järkestytä kohti. Tämä puolestaan aiheuttaa ristiriitaa, jonka takia kaikki on niin vitun monimutkaista. Eikö olekin kummallista? Olemme mutantteja tässä ketjussa. Ristiriita taas puolestaan on kiinnostavaa, sillä se on poikkeavaa ja muistuttaa sattumaa. Ristiriita saa ihmisen kiinnostumaan. Sekin oli siis osa suunnitelmaa, jotta kaikki tämä toteutuisi.

Mutta tasapainossa pysyäksemme meidän pitää myös heittäytyä yhteistyöhön, hyväksyä suunnitelma ja luottaa tietäen, että se on oikein. Emmehän halua kallistua kummallekaan puolelle. Paras valinta on olla valitsematta. Meidät haluttiin tehdä erilaisiksi. 

Mutta miksi? 

-foxheart