Itse kutsun sitä kivun rajapinnaksi. Ja sen herkkyys vaihtelee ihmisen mukaan.
Joillain sitä ei ole. Ja ne joilla se on, haaveilevat elämästä ilman sitä.
Kuten minä.
Se on se tunne kun sattuu niin paljon, että melkein kuolee. Ja kun sattuu, tapahtuu niin kutsuttu taide. Joka on kuitenkin vain haalea kopio tuosta kivusta. Mitätön osoitus elämää suuremmasta tunteesta.
Tarve täyttää se tyhjä tila, joka pinnan alla onttona kaikuu. Sininen kaipuu, jolle ei ole loppua. Sillä tiedät olevasi pala, joka ei mahtunut palapeliin. Tai ehkäpä vielä jotain muuta kuin pala. Jotain, jolla ei ole edes mahdollisuutta ajatella kuuluvansa tuohon peliin, jossa toinen täydentää toistaan.
Erilainen. Niin erilainen.
Mutta sinähän haluat. Niin. Haluat olla samanlainen. Kuulua johonkin.
Sillä sinuun sattuu kun olet yksin.
-foxheart
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti