"There's only one thing we say to death: Not today."

Masennus kurottelee jälleen sormiaan minua kohti.
"Mitä väliä tällä on?", se kysyy "Eikö tekisi mieli olla jossain muualla?" "Et tule koskaan sopimaan joukkoon."
"Kaikella on väliä. Ei. Minä en vajoa. En tänään", vastaan.
Totuus on se, että voin luovuttaa ja pikakelata elämäni loppuun vaikka nyt heti, mutta se ei hyödytä mitään. Ei minua muisteta. Rajan tuolla puolen en ole tarkistamassa, ketkä välittävät.
Pitää vain luottaa. Ja elää.
Kukaan ei voi ottaa minun paikkaani tässä elämässä. Kukaan muu ei voi elää sitä puolestani. Kukaan ei voi olla minä. Tämäkin paikka on arvokas, jos sen käyttää hyvin. Voin vaikuttaa, sillä tämäkin elämä on sattuma. Mullistus, joka voi ohjata kohtalon urat eri raiteille. Miksi siis heittäisin sen hukkaan?
"Mutta ei sinua rakasteta. Tiedät, että se sattuu. Katsoa vierestä", masennus sanoo.
"Tiedän, mutta on vielä niin paljon tehtävää. Joskus, lupaan. Mutta ei tänään."

-foxheart