Luulin jo olevani vapaa siitepöly allergiasta, mutta tänä aamuna heräsin maailman ällöttävimpään tunteeseen. Silmiä kutittaa. Korvat ovat lukossa, nenä tukossa ja kurkussa on joku karvas möykky. Päätä särkee. Miksi vapaapäivänä, miksi?
Silti kirjoitan. Koska haluan sanoa jotakin.
Olen kokenut mitä uskomattomimpia kohtaamisia ihmisten kanssa. Erilaisten ihmisten kanssa. Kaikki ovat niin täydellisiä. Kaikki ovat epätäydellisyydessään täydellisiä!
Vaikka tänään käperryn peiton alle sikiöasentoon, päätän rakastaa huomenna. Siitä huolimatta miltä maailma ja sen ihmiset näyttävät.
"Kaksi tomaattia käveli kadulla. Toinen jäi auton alle. Jäljelle jäänyt tomaatti sanoi: Come on Ketchup!"
Muodolla ei ole väliä. Ei rikkinäisyydellä. Ei millään. Come on, lähdetään yhdessä kohti parempaa!
Näin sanoi viisas mies. Ei ollut lauseita. Oli vain kutsu ja tieto siitä, ettei olemuksella ole väliä rakkaudessa.
Ainoa millä on väliä on tahto ja pyyntö olla mukana rakkaudessa.
Ja hyväksyntä.
-foxheart
niin, miten oikeasti kun muita ihmisiä katsoo ja tietää varsin hyvin että he ovat epätäydellisiä niin miksi he sitten tuntuvat niin täydellisiltä. en todellakaan ymmärrä.
VastaaPoistamutta me jaksetaan!