Ketään ei voi syyttää. Loppujen lopuksi ongelmat joita kannamme eivät johdu meistä. Emme voi syyttää toisia, sillä heidänkään ongelmansa eivät ole loppujen lopuksi itseaiheutettuja.
Eikä syyttämisestäkään olisi loppujen lopuksi mitään hyötyä.
Olen vain niin väsynyt kantamaan näitä arpia, jotka muut ovat vahingossa minulle ongelmissaan aiheuttaneet. Kaikki kärsivät. Se on niin väärin.
Kuin joutuisin itse korjaamaan kaiken. Käsittelemään ja hoitamaan jokaikisen arven. Ottamaan selvää sen alkuperästä lääkitäkseni sitä oikein. Saadakseni rauhan. Ja päätyäkseni viimein toteamaan kuinka minun ei olisi tarvinnut olla se haavoittuva osapuoli. Kuinka jossain on joku vielä sairaampi.
Mutta se ei tosin paranna minun arpiani. Ei nyt. Eikä huomenna.
Jos ajattelen asiaa liikaa, alan syyttelemään itseäni. Sitä, joka on ollut kaiken aiheuttajana. Jokaikisen haavan ja ruhjeen. Kaikki tämä tulee minusta. Syytän itseäni itseni satuttamisesta. Sekin sattuu. Aiheuttaa uusia mustelmia ja kolhuja tähän paikattuun elämään.
Syytän itseäni. Tähän on tultu. Koska ei ole ketään muutakaan.
Pitäisikö vain kasvaa tästä kaikesta yli?
-foxheart
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
ei itseään kannata syyttää, mutta arpien hoivaaminen lähtee itsestä.kuitenkin ei kaikesta voi selvitä yksin ja vain itse.
VastaaPoistaitsekin alan aina miettimään että mitä minä valitan, joillain menee sata kertaa huonommin, mutta on meillä oikeus olla joissakin asioissa itsekkäitä.valittaminen on myös yksi keino pyytää apua eikä se aina tarkoita että valittaisi liikaa.
voidaan koittaa kasvaa tämän kaiken yli yhdessä :) voimia <3
ootko muuten saanut sen mun vastauksen sähkäriisi? meinaan vaan että tuliko se edes perille :)
Hoo, en oo edes viel kattonu, sorisori!!! Menen nyt sinne tästä.
Poista