perjantai 8. kesäkuuta 2012

Hold on.

Pysähdyin katsomaan elämääni.
Tätä kaupunkia. Näitä ihmisiä.
Ja tajusin kuinka paljon rakastankaan.
Kimalteleva meri.
Lokkien huudot.
Nauru.
Kissan turkki.
Pianon koskettimet.
Musiikki.
Elokuvat.
Kirpeät kyyneleet.
Leirit.
Kesä.
Yöilma.
Ihmissilmien katse.
Kaikki hyvä tulee vaikeiden kokemuksien kautta. Pitää olla kestävä. Luottaa. Ja toivoa.
Maailma kyllä antaa kaiken takaisin, jos olen valmis yrittämään. Pitämään kiinni.
Kyllä minusta vielä ihminen tulee.
Vielä jonain päivänä.

























-foxheart

3 kommenttia:

  1. kyllä sinä kestät :) minäkin uskon että elämä antaa takaisin jos vain jaksaa katsoa tarpeeksi tarkasti.
    ah, kissan turkki ainakin on jotain maailman ihaninta, en voisi elää ilman sitä <3

    VastaaPoista