Jossain toisessa paikassa.

Olen aika pitkälle riippuvainen ihmisistä. Kuin en olisi mitään ilman muita.
Tarvitsen virikkeitä. Keskustelullisia virikkeitä. Kontaktia.
Etten joutuisi elämään yksin. Yksin pääni sisällä.
Jos minusta kirjoitettaisiin elämänkerta sen nimeksi tulisi varmaan Tyttö, joka oli vankina omassa mielessään. Niin kaukana tuntuu ajatusmaailmani olevan tästä todellisuudesta. Kaukana.
Elän aina jossain toisessa paikassa.
Kuvittelen että elän. Ajattelen että elän. Mutta elänkö todella, aidosti, vai onko kaikki vaan viritettyä teatteria? Onko tämä todellista elämää?
Musiikissa elän. Se puhuu minulle. Enemmän kuin kuvat ja sanat.
Se kuiskaa. Kertoo asioita. Todellisia asioita.
Mutta vain harvat ymmärtävät mitä se sanoo.
Mitä minä sanon.
Mitä me sanomme.

-foxheart