Crossroads.

Olen pysähdyksissä. Jumissa oman ajatusmaailmani sisällä.
Rautaisessa kuplassa. Eristyksissä.
Haluan pysähtyä vielä pidemmäksi aikaa. Vielä hetkeksi. Nauttimaan käsillä olevista hetkistä. Ettei elämä kiirehtisi ohi. Haluan viivyttää päätöstä liikkua mihinkään suuntaan.
Joka kerta kun liikun, suuntaudun tietyllä tavalla. Joka kerta kun teen päätöksen, suljen ovia. Mahdollisuuksia.
Ja toivon, etten sulkisi vääriä ovia. En halua liikkua. En halua menettää mitään.
Siitä ei tosin ole mitään hyötyä.
Sillä kaikki muut liikkuvat.
Urpoin tilanne ikinä.
Minä seison risteyksessä. Paikallani.
Ja katson kun muut kulkevat ohi.
Valitsevat polun. Tekevät päätöksen. Ja lopulta katoavat näköpiiristäni. Ja tästä pikku elämästäni, joka on niin kiinnittynyt tuohon risteykseen. Yksinäisyyden kotiin.
Välillä joku pysähtyy. Ihmettelee, miksi seison paikoillani. Jää ehkä hetkeksi tuijottamaan kanssani horisonttiin. Ja katoaa sitten yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
Joskus joku jää pidemmäksikin aikaa. Ja saa minut toivomaan, että olen vihdoin löytänyt sielunystävän. Jonkun joka ymmärtäisi kuinka jumissa voi elämässään olla.
Jonkun joka jäisi selvittämään tätä pulmaa kanssani.
Jonkun joka voisi vapauttaa minut.
Kukaan ei tule. Vaihtoehdot ovat siis vähissä.
Pitää valita polku.
Ehkäpä voisin arpoa välttyäkseni päätöksen teolta.

-foxheart