Kohti näkymätöntä maalia.

Liikaa kaikkea. Liian vähän aikaa.
Kunpa voisin vain pysäyttää päivät. Ja tehdä kaiken tekemättä jääneen.
Ottaa muut kiinni ja raataa monta piinallista tuntia tauotta. Tilaisuus ja aikaa. Haluan vain kerrankin mahdollisuuden nauttia tästä hirveästä kidutuksesta. Mahdollisuuden pakottaa itseni epämukavuusalueelle.
Samalla kuitenkin tiedostan jotain. Tarvetta mahtua muottiin ja kelvata. Tämä on se, mihin yhteiskunta tähtää. Sisäiseen moraaliin. Pieneen ääneen jokaisen päässä, joka pakottaa suorittamaan ja tähtäämään täydellisyyteen. Aivan kuin se hyödyttäisi jotakin.
Todellisuudessa juoksemme kaikki suuressa juoksupyörässä. Tai oikeastaan jokainen juoksee omassa pyörässään. Sehän tekee paljon enemmän energiaa, kuin yksi suuri juoksupyörä, eikö vain?
Energiaa ja rahaa yhteiskunnalle. Älykäs taistelusuunnitelma, joka esitetään niin vakuuttavasti ettei kenelläkään ole mahdollisuutta ratkaista sitä.
Miljoonia ihmisiä. Juoksemassa rinnakkain näkymätöntä maalia kohti.
Motivaationa raha ja kuvitelma itsestä voittajana. Nopeimpana. Rikkaimpana. Voittamattomana.
Tätä on menneisyytemme. Tulevaisuutemme. Ja nykyisyytemme. Säälittävää ponnistelua tiedostamatta että todellisuudessa kukaan ei liiku mihinkään.
Mahdollisuus tiedostamiseen kyllä on. Irtisanoutuminen järjestelmästä. Vapaa elämä.
Mutta kaikki ovat jo tottuneet kaltereihinsa. Ne luovat turvaa ja varmuutta tulevaisuudesta.
Juoksemme liian kovaa ja liian keskittyneinä omiin suorituksiimme. Hiljentäminen on vaikeaa. Ja vielä vaikeampaa siitä tulee kun juoksupyörän eteen laitetaan porkkana. Tai siis numeroita jotka tipahtavat pankkitilillemme jos suostumme juoksemaan kovempaa.
Ensin kaikki tuntuu helpolta, mutta jossain vaiheessa huomaamme ettemme osaa enää pysähtyä. Vauhti on kiihtynyt liian kovaksi ja pysähtyminen saisi meidät kompastumaan omiin jalkoihimme.
Ja niin me juoksemme maaliin asti vain todetaksemme ettei sellaista ole koskaan ollutkaan. Ja kuolemme pois, kun kroppamme ei enää pysty kestämään sitä.
Perässä tulevat hölkkääjät. Ne meistä, jotka ovat ymmärtäneet matkan päättymättömyyden. Ne meistä, jotka ovat osanneet pysähtyä ja nauttia paketin jäätelöä.
Ne meistä, jotka ovat todellisia voittajia.

Kunpa voisin jonain päivänä olla yksi heistä.

-foxheart