sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Yhteisen hyvän vuoksi.

Sanat ovat kadonneet. Ihmisiin. Turheutuneisuuteen. Rooman ruuhkaan. Pehmeisiin valkoisiin sämpylöihin, jotka ruokkivat sisäistä hirviötäni. Pinna paloi kerran. Paloi myös toisen kerran. Syyllistäminen ja kokopäiväinen näyttelijä. 
Suomessa vaaka näytti yli viittäkymmentä. Joku syö. Joku ei. Joku vei palan minusta. Olen seuraava tarjottimella. Pöydän keskellä omena suussa. Sydän tyhjänä ranskalaisen herran lautasella. Uhrattuna yhteisen hyvän vuoksi.

Katsokaa nyt, mitä olette tehneet! Päästäkää minut menemään!



-foxheart

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti