Päätä särkee, sydäntä särkee.

Olen umpikujassa. Elämällä ei ole minulle enää mitään tarjottavaa. Aikanaan ihmiset tuhoavat maapallon ja jäljelle jää vain palava kuoppa. Ja sen jälkeen uusi nousu ilman oliota nimeltä ihminen.
Tälläkin hetkellä eläimiä alistetaan, sorretaan. Sitä kutsutaan rasismiksi. Rasismia eivät kaikki valtiot suvaitse. Ihminen on vastuussa maailmasta, mutta me vain käytämme sitä hyväksemme sen sijaan että huolehtisimme siitä. On totta, että eläimet ovat erilaisia kuin ihmiset. Mutta eivät heikompia! Erilaisia. Ja kaikki mikä on erilaista kuin, ihminen on hyvää. Ihminen on paha.
Ihminen on paskiainen. Minä olen paskiainen, sinä olet paskiainen ja hän on paskiainen. Vain paskiaiset luulevat olevansa älykkäämpiä kuin luonto. Ja pian luonto pyyhkäisee meidät laidan yli. Meitä ei tarvita. Me olemme jätettä. Sinä olet, minä olen ja hän on.
Päätä särkee, sydäntä särkee. Ja haavat kyljessä polttavat. Ne ovat tulleet jäädäkseen. Kirjaimet ovat syöpyneet syvälle ihooni. Ja mieleeni.

Olen rajalla. Kuolema vetää minua puoleensa. Kuka pitää huolta tärkeimmistäni, kun en enää jaksa vastustaa sitä?
Kuka puhuu heille ja lohduttaa heitä kun olen poissa... Heidän elämänsä ei saa olla kiinni minun elämästäni. Niin ei saa tapahtua. En aio tappaa. Ketään. Ikinä.
Miksen saa itse päättää. Tämä on minun elämäni! Älkää koskeko siihen! Menkää pois.

-foxheart