Ei mitään järkeä.

Olen tullut täydelliseen tympääntyneisyyteen elämässäni. En enää tiedä mitä tehdä. En osaa hillitä itseäni. En osaa lohduttaa toista. En osaa päättää miltä minusta tuntuu. En osaa rakastaa. En jaksa vihata. Tylsyys ja kyllästyneisyys vuorottelevat päässäni kilpaillen stressin kanssa. Pitäisi tehdä vaikka mitä, mutta en jaksa.
En edes aina jaksa syyttää itseäni kaikesta.

Silti viillän, en tiedä monettako kertaa. Koska minuun sattuu. Ja sattuu lisää, kun veitsi leikkaa punaista, paksua ihraani. Enkä tiedä miksi jatkan tätä. Mitä järkeä on jatkaa, jos siinä ei ole mitään iloa. Jos ei ole kauneutta. Onnellisuutta. Tai mitään muutakaan. Mitä järkeä? Ei mitään.
Jatkettava on. Koska pelkurit jatkavat aina tässä maailmassa. Minä taidan olla pelkuri.
En pysty uhraamaan rakkaittani tuskani vuoksi. Joillakin on asiat huonommin kuin minulla. En pysty jättämään heitä tyhjän päälle. En voi tehdä niin.

                                                                                                    ©Elena Kalis

-foxheart