Olen kohdannut lisää ongelmia, jotka eivät noudata kovin pientä mittakaavaa. En tiedä miten jatkaa. Enkä tiennyt, että vajoaisin näin pian. Takaisin sinne pohjalle.
Haluan oksentaa kaiken syyllisyyden ulos! Miten annoin tämän tapahtua. En voi edes kirjoittaa siitä suoraan, enkä kertoa kenellekään, anteeksi. Minähän vannoin itselleni jo vuosia sitten, että kuolisin mielummin. Ei näin. Ja en voi sanoa. En saa. En pysty. Häpeän liikaa. Itseäni. Enemmän kuin koskaan. Miksi minä?
Olen palannut takaisin lähtöruutuun. Ihoni ei kestä enää kosketusta. Palannut takaisin aikaan, jolloin olin se tyttö, joka ei itkenyt. En minä itke. En enää osaa. Senkin taidon menetin. Sisällä on vain viha. Ja kauna.
En voi enää ikinä antaa itselleni uutta mahdollisuutta. Haluan lähteä pian. Mutta vain siksi etten pääse läpi. Etten kestä tätä. Tämä on liikaa. Aivan liikaa.
Haluan purjehtia. Kauas pois, aamunkoittoon. Jättää kaikki taakseni, unohtaa. Aloittaa puhtaalta pöydältä. Mutta en pysty.
-foxheart
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti