Pelkuri.

Pilvet ja taivaankansi. Ennen kuvittelin, että vain ne rajoittavan maailmamme Jumalan valtakunnasta ja tuonpuoleisesta. Typerä pikkuminä.
Mutta siellä voin unohtaa. Itseni. Hukun pilvenhattaroihin hautautuen taivaan sineen. Enkä ikinä halua palata ja kohdata elämääni. Pelkuri.
Kesä parantaa. Ulkoilma. Sitä on niin paljon helpompi hengittää, kun hapenpuutteista elämääni.
Unohdus, ei, pikemminkin peittäminen. Asioiden lakaisu maton alle. Siellä ne ovat. Ongelmat. Ja ne syövät minua sisältä. Mutta tämän hetken saan olla olematta kukaan. Ilman historiaa, taustaa, leimaavaa tekijää. Ei mitään. Ilman elämää. Ja se tuntuu hyvältä.

-foxheart