Totuus ja valhe.
Et koskaan tiedä.
Miksi ihmiset valehtelevat? Miksi emme osaa puhua totta? Kuka on antanut meille tällaisen vallan toisiimme?
Vai valehtelemmeko sittenkin vain siksi, ettemme halua satuttaa?
En jaksa ajatella niitä kertoja, kun olen miettinyt motiivia. Soittaa tai olla soittamatta. Hiljaa. Ja tuntea jälleen kuinka kaikki kaikkoaa lopulta hämärään. Puhelin on hiljaa.
Jollekin se voi olla vain tietyn hetken deletoiminen, napin painallus. Tietyn sanan sanominen: Huomenna.
Mutta mitä sitten, jos poistatkin hetken, jossa minä olen? Ja sitten. En enää olekaan. Katoan.
Tätä kutsutaan ylianalysoimiseksi. Pitäisi lopettaa tunteisiin luottaminen. Mutta mitä sitten jää?
Onko vika minussa?
Vai onko se vain maailma.
Joka vaatii, että poistan itseni, ennenkuin sinä ehdit.
En suostu. Olen tässä. Olen 110% tässä.
Yksin, mutta katso. En katoa.
-foxheart
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti