Vihaan tätä yhteiskuntaa.
Kaikki omilla pikku koneillansa nenä kiinni ruudussa vailla oikeaa ihmiskontaktia. Ei soiteta ja kysytä mitä kuuluu.
Sovitaan vaan, että tavataan. Tekstarilla. Siirretään tapaamista. Kahdesti.
Ja sitten ei nähdäkään. Ei ole aikaa nähdä, koska kaikki aika meni ylimääräiseen sähläämiseen.
Näin käy, kun luulemme, että meillä on tekniikan myötä kaikki aika maailmassa.
Ei ole.
Kaikki kuolevat.
Tällaiset hetket saavat minut ymmärtämään vanhempiani, kun he sanovat, että ennen kaikki oli paremmin. Ilman puhelinta. Pystyit vain kadota. Mutta kun lupasit jotain, se oli lupaus, ei sanahelinää.
Katoamme nytkin. Katoamme vain verkostoituneena. Sen pystyy huomata. Jos haluaa. Mutta fakta on se, ettei kukaan halua. Ketään ei kiinnostaan paskaakaan.
Ja niin me vajoamme.
Ja vajoamme yksin.
Sillä ketään ei kiinnosta.
Kukaan ei tunne meitä. Vain facebook-profiilimme.
Toisin, kuin ennen.
-foxheart
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


onneksi heivasin itseni ulos sieltä facebookista! täytyy myöntää että olen kone riippuvainen, mutta en halua kadota ihan täysin nettiin, joten koitan myös käydä ulkona ja katsoa tuota oikeaa maailmaa.
VastaaPoistatää on kyllä niin totta..
VastaaPoista