Solmussa.

Olen jotenkin jumissa elämässäni. Solmussa.

Tuolla se maailma odottaa! Mutta minä istun yksin sisällä. 

Ja vaikka menisin ulos ja näkisin ihmisiä, en kohtaisi heitä. 

Kukaan ei uskalla. Kohdata. 

Ottaa langan päästä kiinni ja katsoa mihin se johtaa. Sillä kun langanpäästä vetää, siihen saattaa syntyä solmuja. 

Solmuja, joita kukaan ei halua purkaa. 

On vanhoja solmuja. Uusia solmuja. Jotkut kireämpiä ja monimutkaisempia kuin toiset.

Selvittäminen vie aikaa, energiaa, keskittymistä ja tahdonvoimaa. 

Mutta kun olet selvittänyt yhden solmun, saatat ehkä keksiä miten avata seuraavankin. 

Mitä enemmän solmuja avaat, sitä paremmaksi siinä kehityt. 

Sitä itsevarmemmaksi ja vahvemmaksi.

Ja aina kun purat solmun, jää siitä käsiin lankaa. Selvää lankaa, josta on hyvä ottaa kiinni.

Niin sinun. Kuin muidenkin.

-foxheart