Kaunis, rikkinäinen maailma.

Itkin eilen onnesta enimmäistä kertaa elämässäni.
Kukaan ei nähnyt.
Itkin kiitollisuudesta. Että saan elää juuri tätä elämää. Juuri näiden ihmisten kanssa. Tällä planeetalla. Tässä kaupungissa. Hyvinä ja huonoina aikoina.
En voi uskoa, että saan olla vielä täällä ja kohdata jatkuvasti uutta.
Ihania, rikkinäisiä sieluja. Joka päivä saan oppia lisää tästä maailmasta.
Se on kaunis, rikkinäinen maailma. Täynnä ihmeitä, jotka odottavat löytäjäänsä. Tutkimusmatkailijaa. Minua.
Olen jo saanut niin paljon, että minun pitäisi itkeä onnesta oikeastaan joka sekunti. 24/7.
Haluan muistaa tämän tunteen aina. Kun olen auki maailmalle ja yhtä sen kanssa.
Haluan muistaa tämän tunteen pimeässä. Kun epätoivo yrittää vallata aikaa ja energiaa elämästäni. Silloinkin kun tämä tunne on saavuttamattomissani. Ehkä se antaa voimaa jaksaa taistella.
Vaikka kyllä minä muutenki taistelen.
Aina.
Minä olen vielä täällä.
Muistakaa se!

-foxheart