Kaikki on ollut täydellistä. Liian täydellistä.
En tiedä mitä olen tehnyt saadakseni elämääni näin paljon hyvää.
Olen saanut maailman, joka on täynnä elämää. Rakkautta.Ystävyyttä. Luottamusta.
Ohikulkijoiden hymyjä. Onnen kyyneleitä.
Korjattuja haavoja.Keveitä poutapilviä, jotka lipuvat taivaankannen halki huolettomasti. Ja saavat minutkin tuntemaan oloni keveäksi. Kuin voisin lentää.
Tämän kaiken sain sen paskan tilalle, josta irtipäästäminen tuntui aluksi ylitsepääsemättömän vaikealta.
Loppujenlopuksi kaikessa olikin vain kyse rohkeudesta. Rohkeudesta päästää irti ja kohdata tyhjyys.
Tuntuu vaikealta astua takaisin menneeseen. Kohdata uudestaan ne ihmiset, joille olen aina ollut vain tyhjä kuori. Pelossa, että muutun jälleen joksinkin mitä en ole.
Tulen ikuisesti kaipaamaan tätä kesää.
Mutta on aika aloittaa jotain uutta.
Puhtaalta pöydältä.
Ehkä tässäkin hetkessä on jotain hyvää.
-foxheart
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti