Tämä on viimeinen laulu.

Purin laukun kädet täristen.
Haistoin vaatteita. Luin kirjeet. Kävin kaiken vielä läpi varmistaakseni etten unohtaisi.
Ja päästin irti.
Nyt tuntuu siltä, kuin kaikki olisi tapahtunut unessa. Kun herään, jäljellä on vain tyhjä kohta ja outo tunne, että jotain tärkeää ehkä tapahtui. Kaikki muu on sulautunut kaipaukseeni.
Irti päästäminen ei ollut vaikeaa. Vaikeaa on eteenpäin siirtyminen.
En voi koskaan enää teeskennellä. Käyttäytyä, kuin mikään ei olisi muuttunut.
Olen palannut lähtöruutuun, mutta en tule koskaan enää lähtemään samaan suuntaan.
Partikkelit kurottavat toisiaan kohden. Monta pientä yksikköä, jotka vetävät toisiaan puoleensa kuin magneetit.
Tämä piiri ei ole kokonainen, sillä jotain puuttuu.
Piirissämme on särö.
Ja pelkään että se jää korjaamatta.

Haluan nukahtaa uudestaan.

-foxheart