Astuin rantahiekalle. Saarelle, jota olin aina pelännyt.
Leiriin, jonka olin luullut syövän ihmiset ympäriltäni.
Ja siinä hetkessä tunsin putoavani. En kohdannut samaa ihmistä, jonka olin jättänyt.
En sillä hetkellä.
Myöhemmin kyllä löysin hänet. Sammaloituneelta kiveltä, piilosta puiden takaa. Siellä hän vielä oli.
Hän kertoi minulle tulevansa etsimään minut.
Hän kertoi, että kaikki on hyvin.
Hän kertoi ettei minun tarvitsisi pelätä tulevaa.
Kaikki on ihan hyvin.
Nyt voin levätä. Sillä tiedän että kaikki rakkaani ovat turvassa.
Pitää vain luottaa.
-foxheart
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti