Kaikki loppuu ajallaan ja niin teki myös tämä.
Arjen kohtaaminen.
Uupumus ja väsymys.
Tyhjyys.
Lumenvalkeat kyyneleet.
Piiloromahdus.
Ja lopulta vaivalloinen hengenveto.
Elämän tarkoituksettomuuden toteaminen.
Helpotus.
Kaukaa hiljaa kantautuva toivo.
Kaipaus.
Mikään ei toistu koskaan kahta kertaa. Déjà vukin on vain harhaa, ylimääräisiä impulsseja.
Uusia hetkiä syntyy jatkuvasti. Uusien ihanien ihmisten kanssa. Vanhojen ihanien ihmisten kanssa. Tässä maailmassa ja elämässä jota rakastan.
Jostain syystä tämä kaikki ei kuitenkaan kelpaa minulle.
Ei vielä.
-foxheart
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti