Ajan pelko.
Pelko asioiden ja ihmisten muuttumisesta.
Onnellisena on vaikea elää. Elämä, joka on kiittämisen arvoinen tuo samalla paljon menetettävää.
On vaikea elää täyttä elämää, kun pelkää putoamista. Mitä korkeammalla pilvissä olet, sitä pelottavampaa on katsoa alas katonreunalta.
Varsinkin jos tiedät jo valmiiksi miltä putoaminen tuntuu. Ja kuinka monta kohtaa se murtaa pysyvästi.
Haluaisin oppia jo lentämään.
Jos olisin lopettanut pelkäämisen olisin jo ilmassa. Pelkäämisen, että kaikki tapahtuu uudestaan. Samat virheet, samat sanomattomat sanat, sama tuska.
Jokaisesta hetkestä tulee nauttia, sillä jokainen hetki loppuu aikanaan.
Tämä päivä ei enää ikinä palaa. Huomenna et näytä enää täsmälleen samalta, sillä olet 24 tuntia vanhempi. Asiat muuttuvat.
Pilvissä olet kuitenkin kuin pilvessä ja sokea kaikelle mikä ennen oli tärkeää. Arvosi ovat muuttuneet. Onnellisuutesi kriteerit ovat kovemmat. Pienet arjen onnelliset asiat eivät enää riitä sillä haluat parempaa. Kun olet sitä jo kerran saanut maistaa.
Haluat ettei kukaan enää ikinä hylkäisi sinua. Että voisit kuulua palapeliin.
Pitää kiinni päästämättä irti.
Pieni ääni takaraivossa kuiskaa, että tämä on mahdotonta. Ei onnellisuutta ole tehty kestämään. Ja tämä onnellisuus on kestänyt jo aivan liian kauan.
En aio luovuttaa ja masentua siksi että olen yht'äkkiä muka liian onnellinen ja liian kiinni elämässä.
En vain koskaan ajatellut elämän olevan tällaista.
Enkä pysty ymmärtämään miksi reagoin siihen näin.
Tämä on liian hämmentävää.
Liian suurta pienelle ihmiselle.
-foxheart
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti