perjantai 7. joulukuuta 2012

Pahan lapsi.

Koko elämäni ajan isäpuoleni on harrastanut julkista nöyryytystä. Syyttelyä.
Ja hyviä perusteluja miksi juuri minä olen epäkelpo ja paha kakara kasvatettavaksi. 
Ensinnäkin olen äärettömän ahne. Niin ahne, että jos ruokaa on edessäni hotkin kaiken yksin jättämättä muruakaan muille. Niin ahne, että kun saan jotakin, alan haluamaan heti lisää.
Toiseksi haluan erityiskohtelua. Kaiken pitää pyöriä juuri minun ympärilläni. Haluan olla prinsessa ja alistaa kaikki muut palvelijoikseni. Minulle ei kelpaa toisten käyttämä hintataso, tai toisten syömä aamiainen. Ei, minä tarvitsen oman. Kunhan sen valmistaa ja maksaa joku muu.
Kolmanneksi olen nokkava ja epäkohtelias kaikille. Ja varsinkin vieraille ihmisille vain jotta pystyisin näyttämään koko maailmalle ylimielisyyteni. Vittuuntunut ja käskevä äänensävyni vaihtuu vain silloin kun todella haluan jotakin.
Neljänneksi olen harvinaisen kiero. Junailen asiat niin, että vain itse hyödyn. Pahoista toimistani syytän kaikkia muita. Kierouteni ilmenee erityisesti peiton alla lukemisessa ilta kymmenen jälkeen, netin käyttämisessä yöaikaan ja lasien pöllimisessä vesiväri kipoiksi.
Viidenneksi olen parantumaton. En ole muistavinani vaikka minua on muistutettu. Jätän tekemättä asioita vedoten hajamielisyyteen ja unohteluun.
Ilmeisesti isäpuoleni saa tästä mielihyvää. Tiedosta että kaiken huudon jälkeen isken oven kiinni ja menen piiloon itkemään heikkouttani. 
Hän tietää että satuttaa. Ja nauraa päälle.
Haluan vain tappaa. 
Viiltää sanoillani kivuliaammin kuin toinen. 
Saada voiton. 
Tien vapauteen.




















-foxheart



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti