Ei se mitään.

Hyppy tuntemattomaan. Ongelmien suohon. Ei se mitään. Ei se mitään.
Paeten hetkeä toisensa jälkeen. Kohtaamisia. En juuri nyt jaksa keskustella teidän kanssanne, anteeksi mutta minun täytyy mennä.
Juoksen pakoon. En minä jaksa nyt selvittää tätä. Tönäiskää minut vaan kalliolta. Tunnen jo pudotuksen vatsan pohjassani. Haluan tietää miltä kuolema tuntuu. Mutta tällä hetkellä nautin vain putoamisesta. Untuvaiset pilvet viilettävät ohi, eikä kukaan saa minua kiinni.
Muistelin taas varhaislapsuuttani. Mitä minä oikeastaan muistan? Taide- gallerioiden shakki-ruudulliset lattiat ja suuret ikkunat, kun äiti oli taas poissa. Äidin karvahatun ja pajunkissat. Mörön ullakolla.
10 metriä karkkia valintatalossa, kun isi sanoi, että kaikki karkit joissa on sokeria ovat aikuisten karkkeja ja minä sain syödä vain diabetes-suklaata. Vedenalaisen pimeyden äkkisyvässä rannassa. Silloinkin putosin. Oma pieni maailmani, josta kukaan ei saanut minua kiinni. Linnoitukseni, josta käsin taistelin Riivaajaa ja huoltajaani vastaan. Koti, joka pyyhkäistiin maailman kartalta. Mutta ei se mitään. Kuolen joka tapauksessa. En jaksa enää yrittää. Ei se mitään.

-foxheart