Last try.

Veitsi. Asetan sen terän tuttujen kirjainteni päälle. Nopeasti vain, kohta se on ohi ja kaikki on taas maksettu. Vesi rummuttaa hartioitani, kun vedän ensimmäisen viillon. Kovempaa, ei tunnu! Kylkeni värjäytyy punaseksi. Miten kaunis väri.

Uudestaan. Ja uudestaan. Ensimmäinen kirjain on valmis ja tärisen mielihyvästä, kun syyllisyyden taakka kevenee. Noniin, eiköhän hoideta tämä pois päiväjärjestyksestä. Toinen kirjain. Ja väristys. Kuvotuksen väristys. Uusi viilto, joka loppuu kesken. Pyörrytyksen aalto saa minut nojaamaan täristen polviini. Mitä tämä on... 

Minua alkaa oksettaa, enkä voi jatkaa. Lysähdän istumaan vessan lattialle. En tehnyt sitä loppuun. Jotain on pielessä. Tähänkö tämä loppuu? Eikö ruumiini muka kestä enempää?

Ihan sama. Viimeistelen sen myöhemmin, sillä kesken en voi jättää.

Olen tehnyt sopimuksen. Sopimuksen viimeisestä yrityksestä. Yrityksestä pysyä hengissä ja selvittää kaikki. Ei. Ei ammattilaisten avulla, ainakaan toivottavasti.

 Jos vaan en olisi näin yksin. Voisiko elämä olla silloin helpompaa?

-foxheart