Alkuillasta olimme juomapeliä. Siideri. Taivaallinen siideri! Ja heti kännissä. Ja oli kivaa. No, myöhemmin ei enää ollut niin kivaa. Sain hysteerisen angsti-kohtauksen kaikkien edessä. Itkin ja pelkäsin paljon ja maailma pyöri, kun en meinannut pysyä pystyssä. Puhuin myös paljon asioita, jotka eivät edes kuuluneet kyseiselle porukalle.
Ja join lisää, myös niitä mitä siinä pöydällä sattui olemaan. Ei sillä väliä, koska puolet porukasta oli jo laskuissa ja kylppäri haisi reilusti yrjöltä.
Olin kuulemma pyytänyt veistä. Menimme ulos. Kuulin autonhurinan ja joku mainisti jotain kytistä. Juoksin pakoon takaisin sisälle ja olin kuulemma selittänyt ihan kauhuissani, kuinka kaikki muut olivat jääneet kiinni ja kuinka olin juossut tosi kovaa kyttiä pakoon. Mutta mitään kyttiähän ei ollut. Ihmiset tulivat sisälle.
Join vähän lisää ja olin mennyt näyttämään kaikille kuinka hyvä veitsivalikoima kaverillani oli. Siinä vaiheessa minun ei annettu enää juoda. Olin myös tosi väsynyt. Loppu illasta ennen laskuhumalaa en muista muuta kuin sen, että taisin purra yhtä kaveriani käsivarteen aika kovaa. Luulin sitä aamulla uneksi, mutta kysyin ja se oli totta. Noloa. Ja en tietenkään voi muistaa miksi.
No, laskuthan siinä tuli, enkä ollut enää niin sekaisin. Mutta kerroin kaverilleni kaiken. Kaiken kuolemankaipauksestani. Viiltelystä. Kaikesta kivusta. Mutta tavallaan se on helpottavaa, että vaikka kerroin kaiken, en silti jäänyt yksin.
-foxheart
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti