Aika tulee ja se on jo nyt,
kun pienet pisarat laskeutuvat sumuverhona maahan ja tuuli riepottaa yksinäistä muovikassia jalkapallokentän reunassa. Ulkona kumahtaa tyhjyyden kaiku.
Kuolema on tullut kaupunkiin.
Nauruni jähmettyy patsaaksi ilmaan ja jää siihen roikkumaan. Samanlaisia nauruja, kesän muistoja löytyy joka puolelta ympäriltämme, mutta enää ne eivät helise korvissani.
Taivas on muuttunut melankolisen harmaaksi. Sillä on ikävä ja sitä itkettää.
Katsoa saa, mutta ei koskea. Minusta on tullut siili. Käpertyneenä itseeni, makaan
rapisevassa lehtikasassa odottamassa uutta elämää.
Kesän viimeinen hyttynen päästää surkean inahduksen, kun pääsky napsauttaa nokkaansa. Pääskyt eivät laula.
Niillä ei ole tarvetta miellyttää.
-foxheart
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti