Miksi läsnäolon pitää aina olla jossain erillisessä laatikossa?
Haluan olla läsnä tässä ja nyt! En silloin kun ketään ei ole lähettyvillä, yön hiljaisina tunteina tai iltahämärässä.
Nyt. Heti!
En pysty katsomaan ihmisiä silmiin. En ainakaan kauaa.
Pidän silmien katsomisesta, mutta en halua katsoa heitä silmiin. En pysty kohtaamaan heitä täysillä.
En tässä. Vaan jostain kauempaa. Rauhassa, omien muurien takaa.
Ja sitten kun on pakko katsoa ja kohdata, en pysty. En suostu.
Katson ohi. Pois.
Tai vilkuilen ympäristöä, kuin jokin muu vetäisi huomioni pois. Kuin joku muu olisi kiinnostavampaa.
Kieltäydyn luovuttamasta energiaani. Suojaan jälleen liikaa.
Ja kaikkihan tietävät, ettei voi saada mitään, jos ei pysty antamaan mitään.
-foxheart
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


jos yhtään lohduttaa niin minullakin on muurit ja niitä on vaikea laskea kenenkään edessä.se sattuu kun kukaan ei tule lähelle mutta miten voisikaan kun muureja ei laske?
VastaaPoistakai se sitten on jonkinlaista itsesuojelua.
valoa sun päiviin! <3
Kiitos ja samoin! Taistellaan muurien murtamiseksi!
Poista