Kasvua vain.
Ehkä paras neuvo minkä olen pitkään aikaan saanut. Ei ole huonoja hetkiä. On vain kasvua.
Haluan kasvaa. Ihmisenä. Oppia olemaan ehjä. Ehjempi.
Siihen on vain yksi keino. Mennä rajoille. Epämukavuusalue on paras kasvuympäristö. Haluan pakottaa itseni kohtaamaan sen. Ne. Katsoa vaikeita asioita silmästä silmään.
Ja olla ehkä joskus tulevaisuudessa ylpeä siitä että olen kohdannut ne.
Tällä hetkellä olen edelleen jumissa aikuistumislistani kahdessa ensimmäisessä kohdassa. On jopa helpompi oppia rakastamaan itseään, kuin oppia olemaan ajattelematta mitään. Ensimmäinen askel on aina haastavin. Varsinkin minun listallani.
Möllötys. Se vitun möllötys. Joka on kuitenkin edellytyksenä kaikelle muulle.
Flippaan niin helposti. Omia ajatuksia ei pääse pakoon. Ne ovat jatkuvasti läsnä. Ne hyökyvät päälle ja tunkeutuvat joka paikkaan.
Tukehduttavat.
Vaikka päättäisinkin lopettaa, mieleni ei hiljene. Mikään ei jää siihen, mihin olen sen jättänyt. Vaikka olisin fyysisesti hiljaa, päässäni surisee. Aivoni vievät kaiken aina pidemmälle.
Kunnes sieluni kiljuu armoa. Edes kärsimykseni ei saa tätä ajatusvirtaa loppumaan.
Epäkontrolli. Yksi suurimmista peloistani.
Nyt se kohdataan!
-foxheart
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
osaat aina kirjoitta mun tunteet ja ajatukset esille <3 osaat sen paremmin kuin minä itse!
VastaaPoistakumpi olisikaan helpompaa, itsensä rakastaminen vai ajatustensa hiljentäminen, en tiedä.se on yhtä roskaa kun ajatukset huutavat päässä kun niitä ei todellakaan saa hiljennettyä.jos sanot niille hiljaa niin ne huutavat kovemmin kunnes sitä murtuu.kai ne pitää vain jotenkin oppia hyväksymään.
Tekemällä oppii. Jos luet noita mun ekoja tekstejä niin saat todeta että ne on kyllä ihan helvetin kökköjä. :DD
Poistakaikillahan ekat tekstit aina on enemmän tai vähemmän kökköjä.
VastaaPoista