Ihmiset ja ongelmat. Niitä on elämän ja kuoleman välissä liikaa. Ajattelin isiä. Isi ei tule ikinä selviämään. Pelkään että olen ainoa tärkeä hänen elämässään. Rakas erakko-isi. En halua murskata kenenkään elämää. Mutta edes isin takia, en jaksa jatkaa. Itsekästä, eikö?
Minä itkin. En tule selviämään. Eikä hän tule selviämään. Oli niin vaikeaa. On niin vaikea hengittää. Mutta sitten joku halasi minua. En nähnyt, olin selin häneen, mutta hän ei päästänyt irti.
-foxheart
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti