Valtava. En ole ikinä nähnyt mitään niin suurta ja oranssia.
Kaiverran sahalaitaisella veitsellä kurpitsan sisuksia ulos. Haisee pahalle.
Annan veitsen isäpuolelleni, koska sähköjodolle pitää tehdä reikä. Jatkan kaivamista käsin.
Veitsi työntyy suoraan sormeni läpi ja kurpitsan sisään purskahtaa verta. Sattuu! Minun sormeni pitää varmasti amputoida. Juoksen eteisen sermin taakse, ettei kukaan näe kyyneliä ja puhallan haavaan. Ei auta.
Hetken päästä äiti tulee sermin taakse ja pyytää, että näytän sormea. En näytä! Äidistä on vaan kiva kun minun sormeni on kipeä. Kyllä minä tiedän, ettei se minua oikeasti rakasta.
-foxheart
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti