lauantai 1. lokakuuta 2011

Repsahdus.

Viiltely on kuin huumetta. Valtaa omaan kehoon ja elämään. Kontrollia. Ehkä vääränlaista, mutta kontrollia kuitenkin. Jotain mitä tarvitsen. 
Mutta koska päätin alkaa opetalla elämään kuin oikea ihminen, halusin lopettaa. Saippuakuplat ovat yllättävän hyvä korvike. En laskenut päiviä, mutta luulin jo selättäneeni pahat tapani. Olin jo melkein voiton puolella, vaikka tunsin ahdistuksen tekevän patoa rintakehäni sisälle. 
Halusin niin kovasti yrittää ja taistella. Taistella pahoja ajatuksia vastaan. Taistella vihaa ja itseinhoa vastaan. Taistella kuolemaa vastaan. 
En onnistunut. Repsahdin pahasti ja veri virtasi. Ja nyt tekisi mieli nauraa. Nauraa häpeästä ja helpotuksesta. Ei auta paljon paskaakaan, mutta toimii. 
Kiitos. Pato on purettu. Voin taas hegittää vähän aikaa. Sairasta mutta niin ihanaa. Ja nyt tuntuu hyvältä. Niin hyvältä, että voisin jättää kaiken ja leijailla aurinkoon.



-foxheart

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti