Tunnen oloni edelleen 12 vuotiaaksi, vain läskimmäksi. Ja vähemmän onnelliseksi.
Yksi päivä muiden joukossa. Edelleen yhtä hukassa. Ei. Ehkä vielä enemmän hukassa, kuin eilen. Tietämättä mihin kääntyä, mitä päättää. Mitä haluta. Minä en halua mitään, mutta silti kaikkea.
Haluan hankkia tatuoinnin selkääni, jossa on kaksi sinistä silmää ja mennä hyppäämään benjiä. Haluan matkustaa intiaan ja kävellä Walk of Famen päästä päähän. Haluan elää vuoden metsässä ja opetella Chopinin vallankumousetydin. Mutta haluan sen kaiken nyt. Nämä eivät ole tulevaisuuden suunnitelmia. Minulla ei ole tulevaisuutta.
En tiedä mitä haluan elämältä.
Ihmisiltä en halua mitään, sen olen jo oppinut. Ihmiset ovat itsekkäitä, keneenkään ei voi luottaa. Pitää vain olla vahva ja seisoa omilla jaloilla, vaikka se tekisi kipeää. Ja sekin vain siksi, ettei uskalla pudota.
-foxheart
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti