Sitten avunhuuto. Rukous.
Ja viimein valaistuminen.
Totesin mokanneeni pahemman kerran.
Koko kakku meni kerralla roskiin. Ei tämä palanut elämä kelvannut kenellekään. Ei edes minulle.
Huono ihminen. Huono ihminen. Huono ihminen.
Halusin pyytää anteeksi kaikkea väärää ja rikottua. Ja samalla pelkäsin, ettei kukaan kuulisi minua.
Että joituisin maksamaan kaikesta.
Niin. Olen rikkonut, vaikka vannoin korjaavani.
Elänyt itsekkäästi.
Toiminut väärin omasta syystäni. Omasta pelostani.
Omasta suuresta syystäni.
Sain vapautuksen ja uuden alun.
Uudet jauhot ja viattoman valkoisen maidon.
Jotta voin tehdä tämänkin pohjan uudestaan.
Annoin anteeksi itselleni. Koska tiesin voivani muuttua ja lopettaa näiden virheiden tekemisen.
Sillä ei ole virheitä.
Vain kasvua.
Tämän ymmärrettyäni näin maailman uusin silmin.
Ja meinasin sokaistua sen kaikesta kauneudesta.
Enää en pelkää muutosta. Se on osa elämää.
Minä valitsin elämän.
-foxheart
itselleen ei saa olla liian ankara, yritän päästä siitä tavasta eroon ja valita elämän niin kuin sinäkin teit.se oli rohkeaa ja viisasta, ja siksi ihailen sua.
VastaaPoista<3
Pohjalta on vaikea ponnistaa, mutta kyllä sekin onnistuu kun tarpeeksi haluaa.
Poista+ lähetin sulle viimeinkin sen meilin, sori että kesti xP
VastaaPoista