Elämä on yliarvostettua.

Aion vähentää syömisiäni, vaikka epäilen epäonnistuvani. En pysty pitämään kuria itselleni. Kaikki tuntuu merkityksettömältä. Mitä väliä on tällä päivällä, tai huomisella, jos en saa takaisin sitä mitä olen menettänyt!? Unessa kaikki korjattiin. Mutta tunne on vielä pahempi, kun tietää mitä on menettänyt.
Milloin aikani koittaa? Milloin tämä piina loppuu... Odotan. En aio tehdä sitä itse. Se tulee, kun tulee. Ennen pitkää minun on kuoltava tähän tunteeseen! Vaihtoehtoja ei ole. En halua elää elämääni jos se on aina tätä. Ja asiathan eivät tunnetusti muutu. Ainakaan minun kohdallani...
Elämä on yliarvostettua.
Haluan lopettaa, mutta siltikään en uskalla.
Haluan lopettaa syömisen, mutta en pysty vastustamaan kiusausta.
Haluan itkeä, mutta kyyneleet eivät enää riitä.
Haluan nauraa, mutta en enää osaa.
Haluan, että joku silittää hiuksiani, mutta voin pahoin äitini kosketuksesta.
Haluan rukoilla, mutta Jumala ei kuule minua.
Haluan viiltää, mutta veitsi ei pysy kädessä.
Haluan rakastaa, mutta sydämeni tilalla on vain suuri, kammottava reikä... En ole mitään!

                                                                                           © Hugo Simberg


-foxheart