En pelännyt.

Näin unta. Taas. Minua jahdattiin ja lopuksi eräs keski-ikäinen nainen tappoi minut.
Se tapahtui rappukäytävässä, toisessa kerroksessa, pienen ikkunan edessä. Ikkuna oli auki ja lämmin tuuli puhalsi siitä sisään. Oli kesä. Pyysin aikaa, koska halusin vielä hetken katsoa kuumuutta hohkaavia katuja ennenkuin kuolisin. Tunsin tikarin terän selässäni. Hän tekisi sen. Kyyneleet virtasivat poskillani. Olin surullinen, mutta samalla onnellinen. Pääsisin pois. En pelännyt. Ahdistus oli hellittänyt kyntensä sydämeltäni. Olin valmis. Ja hän teki sen.
Se oli ihanaa. Kipu. Loppu. Ja sitten valkeus. Rauha.

-foxheart