Minä halusin seikkailun. Purjehdin maapallon toisella puolella, katselin kun kyyneleeni muuttuivat helmiksi, kuolin ja heräsin, monta kertaa. Maailmani oli täynnä ihmeitä, värejä, kukkaisia niittyjä. Loin itselleni turvapaikan, jonne kukaan ei pääsisi. Eikä päässytkään...
Loppujen lopuksi se olin minä, joka murskasin omat luomukseni. Tajusin, että olin kuvitellut kaiken ja kaikki se mihin uskoin, oli valhetta. En enää kuvitellut. Pilvilinnat muuttuivat raunioiksi ja hautautuivat autiomaan hiekkaan. Meret ja järvet kuivuivat. Siipeni kuihtuivat maailmani mukana ja putosivat pois. Enkä minä päässyt ulos.
Jumissa, murskattuna, omien muurieni vankina minä huudan. Olen menettänyt kaiken. Paratiisista on tullut karu erämaa. Ja niin on sydämestänikin.
-foxheart
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti